Käyntejä 12/2011 alkaen

25.2.2013

Kevätsää lämmittää



Aurinko on paistanut koko päivän - ihanaa! Ollaan metsäretkeilty kahteen otteeseen sekä vietetty aikaa pihalla. Käytiin myös ihmettelemässä uuden alueen kaivinkoneita. Muutaman kuukauden kuluttua siellä metsikön laidassa taitaa olla jo ensimmäiset seinät pystyssä, on se hassua! Kollaasikuvassa on tytön löytämiä metsän aarteita. 

Terassi suli iltapäiväauringossa liki kesäkuntoon. Tässähän pitää piakkoin alkaa miettiä terassikalusteita...


Me mennään nyt vielä luistelemaan, kun oikein musiikin kera pääsee pyörähtelemään jäälle :)! Sitten taitaa kyllä olla tämän päivän ulkoilukiintiö täynnä...On kyllä hienoa, että hiihtolomaviikolla on hyvin kelien lisäksi täällä Kokkolassa niin paljon tekemistä!

Toivottavasti tekin olette saanet nauttia kevätauringosta!

H.



24.2.2013

Tuparit


Eilen vietettiin vihdoin ja viimein tupareita lähipiirin kanssa. Suolainen napostelukattaus koostui kreikkalaisista soija-/lihapullista, tsatsikista, oliiveista ja fetajuustosta. Makean puolen tarjottavat näkyvät alla...



Kookostäytekakun tein hieman soveltaen K-kaupan viimeisimmän reseptilehden mukaan. Oli kyllä mehevää, suosittelen kurkkaamaan reseptin täältä. Mangoviipaleiden sijaan täytin kakun ananasmurskalla ja kuorrutteella. Taikinaan en laittanut ihan niin paljon kaakaota kuin reseptissä ohjeistettiin. Omenakanelimuffinien ohjeen nappasin täältä

Muffinit enteilevät tulevaa, sillä tytöille on jo luvattu, että pihaan tulee muutama omenapuu. Rocky roadeja täällä on syöty useammissakin kekkereissä, mutta tupareihin ne kyllä sopivat nimensäkin puolesta, sillä on tämä aika rankka ajanjakso kaikkinensa ollut, tämä rakentamisvuosi...!





Illan päätteeksi räppäsin vielä jäälyhtykujasta kuvan, joka ei nyt ole kovin onnistunut, mutta ainakin siitä näkyy, että lunta piisaa :D!


Tänään on vietetty ihanan leppoisaa sunnuntaita ulkoilun merkeissä. Käytiin hiihtämässä ja iltapäivällä olisi tarkoitus tutustua jalkapallon ihmeelliseen (?) maailmaan. Sitä ennen kyllä keitän iltapäiväkaffit.

Täydellinen kevättalvisää & ihana aurinko!
Tule kesä, tule jo!

H.

21.2.2013

Käytännöllisyyttä kodinhoitohuoneeseen


Luin tällä viikolla jostain blogista jutun kodinhoitohuoneen oviongelmasta ja aloin saman tien pähkäillä oman kodinhoitohuoneemme tilankäyttöä. Lukemassani jutussa manailtiin sitä, miksi ihmeessä kodinhoitohuoneen ovessa on yleensä aina iso ikkuna. Lähden samasta teemasta liikkeelle.


Meillä on kodinhoitohuoneessa lähes suurin mahdollinen ikkuna. Ihan alas asti olevaa ikkunaa emme halunneet, sillä siinä olisi omat riskinsä pienten lasten kanssa...Huone on kuitenkin "pimeällä" seinällä, joten halusimme tilasta mahdollisimman valoisan. Ja isoa ikkunaa ei siis missään nimessä ollut pakko ottaa, kaikista malleista pystyi valita. Viereisessä naapuritalossa ei ole ikkunoita meidän suuntaan, joten sekin helpotti ratkaisua ;). Ikkunaan asennettiin kuitenkin rullakaihdin, joka on osoittautunut varsin käytännölliseksi ratkaisuksi. Käytännössä verho on auki aina silloin, kun huoneessa "työskennellään" eli laitetaan pyykkejä tmv. Kannattaa varmasti siis miettiä ilmansuuntia, kulkureittejä sekä naapuritalon sijaintia ikkunaratkaisuja pohtiessa.


Toinen käytännöllinen asia, jota etsimme pitkään, on pyyhekuivain. Yleensä siinä tosin roikkuu lasten vaatteet kuivahtamassa ulkoilun jäljiltä :D. Suurin osa kuivaimista oli varsin massiivisia, lähinnä syvyysmitta aiheutti päänvaivaa, sillä oviaukko alkaa aika läheltä kuivaustelineen seinää.



Käytönnön seikka nro 3 on ulkona oleva säleikkö. Halusimme tiheän rimoituksen alhaalta ylös asti, ja se on osoittautunut itse asiassa kolmella tapaa hyväksi ratkaisuksi. Ensinnäkin se tuo hieman näkösuojaa, vaikka verho olisikin auki. Toisekseen lumi ei pyrytä katokseen juuri lainkaan. Kolmantena hyvänä puolena on se, että kaikki romu ei näy ulospäin, mitä katoksessa säilytetään...!


Ei kodinhoitohuone kuitenkaan vielä valmis ole. Toiseen päähän huonetta kaivataan vielä pientä penkkiä ja pyyhekoukkuja. Lisäksi vaatehuoneen hyllystö on hieman kesken.

Viikonlopuksi pitäisi keksiä jotain leipomuksia, sillä luvassa on vihdoin ja viimein meidän vanhemmille ja sisarusten perheille tuparit. Niistä kuulette varmasti myöhemmin lisää...


Täällä alkaa jo kovasti tuntua hiihtolomalta - enää yksi työpäivä!

H.

14.2.2013

Makuuhuone

Makuuhuone on vielä sisustuksen osalta keskeneräinen, mutta ajattelin laittaa tänne kuitenkin muutaman kuvan tämänhetkisestä tilanteesta. Vielä nykyään pienin nukkuu meidän seurassamme, ja hänen oma huoneensa toimii leikkihuoneena.


Aulan toisessa päässä on tyttöjen huoneet. Meidän makuuhuoneestamme on käynti parvekkeelle. Tämä oli yksi vaatimuksistamme pohjaa suunniteltaessa ihan turvallisuussyistä. Lapset ovat vielä sen verran pieniä, että muuten olisin koko ajan pelkäämässä, että joku hipsii luvatta parvekkeelle...





Tämä parvekkeen vastakkaisen seinän ovi vie vaatekomeroon, jonka kautta pääsee yläkerran kylpyhuoneeseen. Vaatehuone on vielä täysin kaaoksessa, sillä siellä ei ole hyllyjä. Sieltä ei siis ole luvassa kuvia lähiaikoina ;)!

Huomenna pääsen pitkästä aikaa sekä reissuun että opiskelemaan,
nyt jo jännittää...!
H.

13.2.2013

Rakkaat ihimiset

Rakentamisen loputtua on vihdoin aikaa nähdä enemmän läheisiä. Viikonloppuna kestittiin pari kattausta ystäville ja perheelle runebergintortuilla ja laskiaispullabuffetilla. Tortuista ei kyllä tällä kertaa ollut kuvattavaksi, niin hätäisesti leivottuja ne olivat ;), mutta maistuivat kyllä...ja kuten aina, hätähousu unohti voidella ja koristella pullat kiireessä, mutta ei anneta sen haitata, eihän?







Keittiön suunnitteluun kannatti uhrata aikaa ja vaivaa. Siellä sopii hyvin työskentelemään ja tavarat ovat (ainakin oman logiikkani mukaan) juuri oikeilla paikoilla. Ainoa, mitä on kaivattu arjessa, on perinteinen "leikkuulautalaatikko". Toisaalta haaveissa olisi tällaisia Ferm Livingin leikkuulautoja pari, niitä voisi pitää esilläkin eikä vain jossain kaapin perukoilla:

Kuva lainattu täältä


Toivottavasti teillä oli makoisa laskiainen ja muistitte käydä laskemassa!
Mäenlasku on ihan parasta puuhaa!

Hyvää ystävänpäivää jo näin ennakkoon teille, lukijat!

H.

10.2.2013

Kevättä kohti

Pelastin työpaikalta tuossa yksi päivä muutaman viherkasvin, jotka olisi muuten heitetty pois. Pienen elvytyksen ja uusien ruukkujen myötä kasvit näyttävät jo huomattavasti reippaammilta. Ruukut ovat Orthexin Pauliina-altakasteluruukut. Ihastuin erityisesti tuohon tummanharmaaseen sävyyn, joka sopii hyvin yhteen yläkerran tapetin kanssa. Multia ja ruukkuja vaihtaessa tuli tunne, että teki päivän hyvän työn tarjoamalla kasveille uuden kodin :). Orthexin sivuilla ohjeistetaan, että kasveja pitää kastella päältä kahdeksan viikkoa, jotta juuret kasvavat tarpeeksi syvälle. Sen jälkeen kasteluvälit pitenevät alaosan säiliön ansiosta. 



Kevät kurkistaa kotiin myös tulppaanien muodossa, joita on tullut niin ostettua kuin saatua lahjaksi. Tulppaanit ovat kyllä yksiä suosikkileikkokukistani, sillä ne kestävät pitkään ja ovat kauniita hieman nuokuksissakin.



Tässähän alkaa jo kovasti tuntua siltä, että pihasuunnitelman tekoa pitäisi jo hiljalleen jatkaa...! Lumia kolatessa on ehtinyt hahmottua ainakin se, kuinka paljon tilaa lumikasat talvisin vaativat :D!

Aiottekos syödä laskiaispullia?
Hillolla vai mantelilla?

H.

4.2.2013

15 vuoden jälkeen


Tänä talvena minä, talvenvihaaja, olen ihmeesti pyörinyt pihalla lasten kanssa säässä kuin säässä. Tästä todisteena yllä olevan kuvan lumimyräkässä valmistuneet pari lumiukkoa. Talvi on silti huomattavasti miellyttävämpi ikkunan takaa ihailtuna, mutta me tulemme nykyään toimeen, talvi ja minä. Tästä asenteen loiventumisesta (ja vanhuudesta?) kertonee sekin, että selätin Kokkolan kouluvuosien aikaisen traumani viime viikonloppuna.

Päätin tässä joitain päiviä sitten nimittäin päästä yli 15 vuoden takaisista tuskanhetkistä. Ajattelin, että nyt on aikaa kulunut sen verran, että voin kohdata nämä viheliäiset kapistukset vailla pakkoa, kiukkua ja tuskanhikeä. Ja ennen kaikkea ilman käskyttämistä ja kilometripylväiden vahtaamista. Oli siis aika hankkia sukset. Kynnystä madalsi huomattavasti se, että ladut lähtevät käytännössä takapihaltamme...


Ei hiihtämisestä tosin ilman hikeä ja kipeytyneitä lihaksia selvinnyt. Eikä varmaan pidäkään selvitä, kun näin pitkän tauon kehtaa pitää... Matkan varrella tuli löydettyä muutama uusikin lihas :D! Mummot ja papat hiihtelivät ohitse, kun meikäläinen veti eteenpäin jotain 1 km/h -vauhtia, mutta en antanut sen haitata. Saivatpahan hyvät naurut...! Latu toimi talvipäivän hiljaisuudessa aikamoisena terapiana uhmalaisten hetkittäin kaoottiselle äänimaailmalle kotona. Suosittelen siis (uskonko itsekään itseäni?!?) nenän pistämistä ulos - talvellakin, suksillakin.


PS. Enkä edes kaatunut (vielä...)!

H.

3.2.2013

Leivontaa lasten kanssa


Meillä vietettiin perjantai-iltaa tällä viikolla naisväen voimin, sillä J oli työreissulla. Leivoimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa uudessa keittiössä. Sain J:n siskolta Hermanni-taikinajuuren, ja sitä hoidettuamme ja kasvatettuamme pääsimme vihdoin testaamaan, millaista kakkua juuresta syntyy - ja hyvää tuli! 

Leipomisessa ja muussakin kokkailussa jokapäiväiset (ja ei-aina-niin-edustavat...!) pyyhkeet ja patalaput piiloutuvat meillä niemekkeen alle tiskialtaan viereen. Tämä on muuten yksi asia, mistä erityisesti pidän keittiössämme: mitään turhaa ei ole näkyvissä, vaan esillä ovat (yleensä ;)!) vain sillä hetkellä tarvittavat tavarat. 




Leivoimme osasta taikinaa muffinsseja ja osasta kakun. Alkuperäisestä ohjeesta poiketen laitoimme omenoiden lisäksi sekaan myös päärynän. Lopputulos oli oikein mehevä ja maukas. Tämä "ystävyyskakun" taikinajuuri jatkoi matkaansa uusiin koteihin, ja kasvettuaan se jaetaan jälleen eteenpäin. 



Tänään tein jotain ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen.
Arvaatteko kenties mitä? Vastauksen kuulette ensi kerralla...

H.